Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

"You're laughing the loudest but your smile don't reach your eyes"

Mä yritän pukea sanoiksi sitä kuritusta mun sisällä. Se repii ja se raastaa. Kappaleiksi, paloiksi, siivuiksi, muruiksi. Lihaksi leikattu sielu; rikki. Se syö ja se juhlii veriateriallaan. Minä en menetä tajuntaani koskaan - aina sattuu. Aina sattuu liikaa, eivätkä sanat puhdista kehoa tarpeeksi poistuessaan. Mikään ei riitä. Mikään ei auta. Yritän kirjoittaa hoitajalle sähköpostia, mutta tuntuu etten saa siihen kuvattua lähellekään sitä kyllästynyttä, tyhjää tuskaa, joka estää mua hengittämästä. Tekee mieli vain luovuttaa, mutta en osaa. Turhautan ihmisiä. Turhautan itseäni. Väsyttää kaikki, ja se miten kaikki väsyttää. Minä en edes tiedä muusta - mitä siis edes odotan, mitä toivon? Enhän minä osaa ikinä vastata. En mä kai mitään. Ja aamulla kun herään on keskipäivä ja mulla unta takana puolitoista tuntia ja toinen kahden tunnin pätkä. Hetken on ihan hyvä olla. Sitten kuristava tunne palaa vatsaan ja kaulaan ja keuhkoihin. Sitten paino tippuu takaisin harteille ja käsiin ja jalkoihin. Mitä minä olen? Mitä minä muka olen? En mitään hyvää. Vaiva, taakka, rasite - huomionkerjääjä ja naurettava. Kohtaan sen ihmisten katseissa, ja ihmisten sanoissa. Huono. Mä yritän kerätä paloja, mutta mun käsiin ei mahdu ne kaikki - ei kuin pieni osa. Tiputan ne aina uudestaan - kömpelys! - yrittäessäni saada mahdollisimman monta kasaan. Hieman helpottaa, kun antaa itselleen luvan kadota jonnekin tyhjään. Harmaaseen ja mitäänsanomattomaan. Pimeys. Olemattomuus. Sieltä mun juuri pitäisi nousta. Siellä on mun turva. Mun ainoa turva. Eikä mua saa edes lohduttaa, ei kannata, sillä lohduttavat sanat ja kädet ja eleet ajavat mut pakokauhuun; mene pois mene pois menepoismenepois mene pois! Itkua, kyyneleitä, virtanaan juokseva nenä, hikottelen - tukehdunko? Koira kuorsaa mun jaloissa. Kaiken muun lisäksi pelkään menettäväni sen. Paljon muuta ei enää ole. Paljon muusta en osaa enää välittää. Ja joskus hetkittäin se musertaa mut täysin.


np: Mirel Wagner - Red

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti