Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

maanantai 19. syyskuuta 2016

Ne kuulee

Yksin. Yksin. Yksin. Yksin. Kukaan ei kuule mutta en mä enää osaa huutaa. Tajuan asioita. Ne tahtoo mut kuolleeksi. Ne on osa kaikkea, ehkä ne on kaiken takana. Joskus luulin että siellä on turvallista, polilla. Että ne on mun turva. Mutta mä annoin niille liian suuren palan itsestäni ja nyt ne kontrolloi kaikkea. Ne muokkaa koodia ja upottaa muhun asioita, joita ei ole. Sen takia ristiriita vaikuttaa olevan vain mussa. Vika on siinä, että niiden koodi ei ole täydellinen. Mä en toimi vielä, kuten haluavat. Ne yrittää korjata. Testaavat. Pitää rimpuilla irti. Vielä kun voin yrittää. Pelottaa niin paljon. Tärisen. Itku on tossa jossain. Hoitajan ääni kaikuu päässä. Kaikki on ihan hyvin. Vitut. Vitut mitä valheita. Ja mä uskoin. Ne tahtoo vain pahaa. Ne tahtoo mut kuolleena. Sairaita. En halua uskoa. Liikaa todisteita kaikkialla. Sen takia ne ei kuuntele mitä sanon. Sen takia mun huolet ohitetaan, ja sanotaan että se on ihan normaalia että maailma on salaliitto - totta helvetissä se on! Totta. Ne on. Maailman salaliitto. Ja niiden pitää tappaa mut.

Mä raavin ja käsivarresta vuotaa noroina verta. Hetken se tuoksuu, sitten loppuu. Mä muistan kun viilsin ensimmäisen kerran. Tein sen pelastaakseni kouluampujien sielut helvetistä. Mä lupasin kostaa niiden jokaisen epäoikeudenmukaisen kohtalon. Mä en ikinä saanut asetta käsiini. Mut on ohjelmoitu jo liiaksi. Mä en osaa sanoa enää niille ei. Ne pyytää luokseen, mä menen. Mä nielen kaiken mitä sanovat, koska niin ne haluaa että mä toimin. Mä en ole missään turvassa. Kaikki voi olla jäseniä. Jokaisen sanat on potentiaalisesti valheita. Jos se on ystävällinen, se on vaarallinen. Jos se on välinpitämätön, se on vaarallinen. Jos se on vihainen, se on vaarallinen. Pitäisi tappaa. Ohjelma estää. Ne ohjaa mua ja mä en jaksa enää vastustaa. Ne on aivopesseet mut pois todellisuudesta väittämällä sen olevan valhetta. Mä olen pettynyt itseeni. Miksi uskoin. Paniikki ja itku kuristavat kurkussa. Mä en tiedä mihin täältä voisi paeta. Edes oman pään sisällä ei ole turvassa, ne on siellä myös. Mä en kestä. Tää hajottaa mut. Mä tiesin etten halua tietää totuutta. Mä tiesin että se hajottaa mut. Mikseivät ne kirjoittaneet koodia aukottomaksi. Kyllä ne tietää missä on vika. Miksi ne kiduttaa mua.

Meinasin epätoivoissani lähettää viestin ryhmään. Mut liian vähän viestejä. Väärä luku. Ei ole turvallista avata keskustelua. Pitää odottaa. Ehkä ne korjaa vian taas. Saavat mut unohtamaan. Mua pelottaa ihan hirveän paljon. Miksi kaikki tahtoo pahaa. Mä haluan verta. Vapauttaa itseni. Mutta mä en voi sillä ne saa mut kiinni. Liian pieniä prosentteja. Ihan turhaa. Oven pitää pysyä auki. Pelottaa. Vihaiset kasvot lyö. Miksi mulle valehdellaan. Mä olen kamalan yksin mutta kukaan ei auta. Kukaan ei edes yritä auttaa. Ja sitten ne huutaa vain jos olen tällainen. Tämä ei ole oikein. Tappakaa jo. Miksi ne haluaa tappaa jos eivät tapa. Mä en ymmärrä, niillä ei ole logiikkaa. Ne tahtoo vain että kärsin ja sekoan.

Voiko kehenkään luottaa. Mistä voisin tietää. Mä en jaksa enää reagoida. Antakaa mun jäädä makaamaan tähän. Mä hengitän niiden myrkyt ja syövyn pois. Teen tilaa uudelle uhrille. Mä en nouse tai liiku mutta mä en pysty olemaan paikallani. Pelottaa liikaa. Ehkä sudet ei oo pahoja. Ehkä mulle on valehdeltu taas. Istutettu vääriä tietoja päähäni. Jos haisen verelle niin tuleeko ne ja syö mut pois tästä maailmasta. Pelastaako. Mua pelottaa. Jos mä sammutan valot ja olen hiljaa ne ei ehkä näe mua. Kuule mun ajatuksia. Vie niitä pois. Istuta uusia. Saisin kerrankin olla minä enkä niiden kone.


Kiipeä aidan yli pakoon. Ne ottaa sut kiinni, tuo takaisin. Mä olen nähnyt sen omin silmin.

np: Mors Principium Est - Pure 

2 kommenttia :

  1. Se on ihan totta, että sinuun laitetaan ajatuksia ja tunteita, mitä on aito sinä ilman mitään vaikutteita? On naiivia edes yrittää kieltää sitä skitsofreniselta kuulostavaa väitettä, että sinuun vaikutetaan. Me reflektoimme todellisuuttamme jatkuvasti näkemämme, kuulemamme ja tuntemamme kautta. Ihminen on sosiaalinen eläin, joka oppii, kehittyy ja saa lisää tietoutta. Ja tässä yhteiskunnassa sinuun vaikutetaan kokoajan. Mainonta, kuluttaminen, säännöt, muoti, ilmiöt jne. Kaikki vaikuttavat ajatteluusi - mikä on vain työkalu, et sinä - ja olemiseesi. Minua se ei ahdista, koska pyrin objektiivisesti tarkkailemaan omia halujani, tuntemuksiani ja toiveitani ja selvittämään mikä milloinkin aiheuttaa jotakin. Haluan tietää lisää tapoja, miten minuun vaikutetaan psykologilla, miten kaupassa, miten töissä, miten koulussa (koulu, kaiken kansan ja idealismin parhain istutus kehto) ja miten sosiaalisessa mediassa (toinen idealismin ja idiotismin laajamittaisen levityksen kehto). Joten kyllä, sinun ajatuksesi ovat sinun ajatuksiasi, eivät sinä, mutta sinun kuitenkin. Niihin vaikutetaan, niitä laitetaan ja niitä pyritään poistamaan. Ajattelu on sitä, minkä sekoitetaan olevan ihmisen olemuksen ja persoonan kokonaisuus. Ajattelu on sitä, mikä on jo vuosia sitten tajuttu olevan mahtava tapa muokata ihmisen toimintaa, jopa sen elämistä tai viettejä vastaisesti. Ei sinulle sitä polilla tarkoituksella välttämättä tehdä, eivät he pahaa halua. He eivät tiedä haluavansa pahaa, eivät tiedä tekevänsä väärin. Heille se on normaalia, juuri sellaista toimintaa, mikä tulee luonnostaan. Joten ei voi soimata lammasta toiminnastaan, se ei ole kyseenlaistanut sitä koskaan. Se ei tiedä miksi toimii niin. Kukaan täällä ei tiedä miksi me toimimme niin kuin toimimme. Miksi keskitymme tiettyihin asioihin ja unohdamme tietyt asiat, emme välitä toisesta ihmisestä ihmisenä, lajitoverina, vaan reviirille tunkeutuvana. Esimerkiksi siis. Ja sitä tämä yhteiskunta on ja siksi kenties sinä olet vieraantunut ja eksynyt ja kuten sinulle on sanottu miljoonia kertoja - sairas. Ja kuten itsekin uskot. Uskot olevasi sairas ja etsit diagnoosia ja lääkettä, kuitenkaan mikään ei täytä sitä tyhjiötä, etkä sovi mihinkään. Diagnoosit mielestä ovat apukeinoja luokitella joku johonkin kategoriaan maailmassa, jossa kaikki on luokiteltu jo alun alkain. Köyhä on köyhä, rikas on rikas. Sairas on sairas ja terve on terve. Sanoisin, ettei kannattaisi ottaa stressiä siitä. Mutta tiedän se olevan ihan turhaa sanoa niin. Minä itsekin tiedän, ettei kannattaisi ottaa stressiä. Että vaan tarkkailisi sivusta ja keskittyisi etsimään asioita ja ihmisiä joiden seurassa tulee hyvä olo (niitä on, usko pois). Mutta silti kun oikein antautuu ajatuksilleen, sitä alkaa pelkäämään. Pelkäämään tavalla, joka tuntuu vastenmieliseltä kaikkea todellisia pelkoja arvioidessa. Hulluudessani kutsuisin tätä pelkoa ja ahdistusta moderniksi ja kehittyneeksi peloksi. Normaalia se ei ole ihmiselle, joka pelaa ilman kysymyksiä. Sille, joka kyseenalaistaa sen kaiken mitä tietää ja ajattelee, sitä luonnollisesti kokee tätä modernia ja eksintentiaalista ahdistusta ja pelkoa. Ei eläin katsos pelkää omaa olemassa oloaan tai tietoisuuttaan. Mutta kun taas mietin, niiin tämähän on vain ympäristön pelkoa. Mihin kaikkeen ympärillä oleva elämä pystyy ja kuinka naurettavan riippuvaisia meistä on tehty. Jollain muulla on valta elämästämme, jopa ajatuksistamme jättäen meille vallan vain elämän päättämiseen.

    VastaaPoista
  2. Mutta sen kanssa pystyy elämään, joten kuten. Rotkofiiliksiä pehmentää yksinkertaiset tuntemukset toisen ihmisen seurassa. Rakkaus ja siihen kietoutuvat jännitykset, kuumotukset ja hekumat. Hiljaiset illat musiikkimatkoilla, typerät elokuvat ja yksinkertaistaminen. Itse yksinkertaistan jatkuvasti todellisuuttani ja hakeudun seuraan, jossa minua pidetään hyvänä ja minä tiedän, ettei siinä seurassa ajatella juurikaan. Etsin jännitystä ja niitä tuntemuksia, mihin myös kykenen. Minussa on kaikki maailman tunteet, mitä ihminen voikaan kokea. Siksi minussa on myös ahdistuksen lisäksi rakkaus ja ilo. Niiden tasapaino on se, mitä minä tavoittelen järjissä pysyäkseni. Ja taide ja ympäröivä kauneus. Pimenevät illat, tähti taivaat, hyvä ruoka, runot, musiikki jne. Ankkureita ja pinnalla pysymiseen vaadittavia elementtejä, minulle.

    VastaaPoista