Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

tiistai 20. syyskuuta 2016

Shadows


Nykyään harvoin löytyy uutta musiikkia, joka kuulostaa korvaan mieluisalta. Nyt on tapahtunut harvinainen poikkeus. The Kilimanjaro Darkjazz Ensemble. Suhteellisen upeaa. Erityisesti "The Nothing Changes" -biisi on sellaisia kylmiä väreitä ja tunnelmaa että... vau. Tätä varten tarvisin paremmat kaiuttimet ja suuren tilan ja paljon volumea. Oon saanut myös kirjan auki. Siri Pettersenin Mädästä on nyt prologi luettu. Toivottavasti ei jää siihen. Kovin usein olen nähnyt, miten kirjojen lukeminen nykyään tyssää viimeistään sivun viisikymmentä vaiheilla. Nyt olen sivulla kaksikymmentä. Listasin tänään asioita, joista voisin olla ylpeä tällä hetkellä. Reilun puolen vuoden ajan olen saanut joka päivä vaatteet päälle (mikäli nyt muistan oikein). Pystyn nykyään ohittamaan laskemista ja tiettyjä numeroita asioita tehdessäni, enkä edes kovin ahdistu siitä. Muutenkin siedän paremmin sitä, että teen asioita "väärin". Olen ollut pian vuoden viiltämättä. Rahankäyttökin on enemmän hallinnassa kuin varmaan ikinä kun sitä olen omistanut. Ja olen oppinut pitämään suihkussa käymisestä, ja myös käynyt siellä vähintään kahdesti viikossa - useimmiten ilman minkäänlaista ahdistusta ja täysin vapaaehtoisesti. Yritin kaivaa ylpeyttä itsestäni; onnistumisen iloa; kiitollisuutta; jotain. En löytänyt. Musta ei tunnu miltään. Oikeastaan näyttää vain aika surulliselta tuo lista - mutta näyttää vain. Ei mua juuri sureta.

Kaikki on kovin sekavaa taas. Paljon pelkoa. Enkä voi oikein puhua siitä, sillä kaikkialla mua valvotaan. En voi tietää kehen voisin luottaa. Pitää nostaa kulissit ylös ja hymy kasvoille. Älä näytä että pelkäät, älä näytä että tiedät niiden haluavan sulle pahaa. Yksinäisyys ja rajoitettu eristäytyminen kuulostavat hyvältä ja turvalliselta. Mutta leivoin mä eilen tuulihattuja. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Petyin, koska mulle oli sanottu niiden olevan vaikeaita tehdä. Vaikeinta oli se munankuoren onkiminen taikinasta. Tahdon vain nukkua, mutta nukkuminen on vähän niin ja näin. Tänään ehkä jopa onnistuisi lisäuni. Nukahdin hieman ennen aamukuutta. Parin heräämisen jälkeen nousin puoli yhdeltä. Unta kertyi noin viisi ja puoli tuntia. Siinä on puolitoista tuntia enemmän kuin keskimäärin kuluneella viikolla. Ajoittain haaveilen että voisin muuttaa jonnekin... pois. Elää joidenkin höpsöjen eläinten keskellä. Syödä jäätelöä ja pähkinöitä ja pakastepitsaa ja litkiä lightkolaa. Nopea internet ja kauppa kuitenkin tarpeeksi lähellä. Toimiva posti niin ei tarvisi poistua kotoa shoppailemaan jos joskus siltä tuntuu. Joku sanoisi että se olisi luovuttamista jos en edes yritä sopeutua. Mutta miksi mun pitäisi olla kuin muut? Ehkä mä saisin rauhan yksinäisyydessä, sopivan etäällä muista? Mä pystyn täyttämään mun sosiaalisuuden tarvetta puhumalla oikeille ihmisille elämässäni pääni sisällä. Jos mulla olisi vain muutama, jotka eivät lähtisi - joita voisin joskus satunnaisesti nähdä - ehkä mä selviäisin niin. Mä en tiedä pelkäänkö susiakaan enää niin paljon. Pelkään kyllä, mutta mä tajusin että mä olen itsekin susi. Mä en kelpaa lampaaksi.

np: The Kilimanjaro Darkjazz Ensemble - Cocaine

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti