Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Aallonpohja, vaahtopää, harha, harha


Mitä tapahtuu? Mä en ole olemassa. Oikein aseteltu hymy ja sopiva vastakysymys pelaavat lisää aikaa. Mä voitan, game over honey you lost. Tajusin vasta nyt mitä se mun tieto merkitsee - se tieto siitä, että mulla on ainakin yksi äidinkielenään englantia puhuva puoli. Se on muodostunut vasta kun olen osannut puhua jo englantia. Tilasin talvitakin kokoa 42. Upposin siihen. Vaihdoin sen kokoa pienempään ja jokin mun sisällä pelkää että sekin on iso. Odotan kauhulla että se saapuu. En vain... kehtaa. Käyttää niin pieniä vaatteita. En mä ole niin pieni. Mä en voi olla. Jäin miettimään lääkkeitä. Pitäisikö sittenkin? Mutta ne tarjoaa antipsykoottia pienellä annoksella ahdistukseen mutta... ei mua ahdista? Nyt kyllä - mutta kuten nykyään aina voin sanoa syyn: ahdistaa koska mulle tarjotaan lääkettä jatkuvaan ahdistukseen jota ei ole ja se hämmentää. Ja tämä ahdistus loppuu. Tiedän sen. Alkaa, ja loppuu. Mä olen kokenut sen ahdistuksen myös, jolla ei ole alkua, loppua tai syytä. Se katosi musta lääkkeiden lopettamisen myötä. Joten ei. Lääkkeet ei sovi mulle. Ne ei auta. Ja mihin auttaisivat? Harhoihin, jotka eivät ole harhoja? Masennukseen, joka ei ole masennusta? Ahdistukseen, joka ei häiritse? Tyhjyyteen, epätodellisuuteen ja sekavuuteen, jotka aiheutuvat persoonallisuuteni rakenteesta jota ei kemiallisesti voi "korjata"? Ja toisaalta - onko mulla edes mitään oiretta, joka olisi tarpeeksi vakava tai vaikea? Ei mulla nykyään oikein ole. Ei mua varsinaisesti vaivaa mikään. Mä olen aika ok tämän kanssa. Mun elämä on kai keskivertoa parempaa jopa kun ihmisiä kuuntelee - helppoa ainakin! Ei huolia, murheita, stressiä, vastuuta. Mikään ei raasta, mikään ei voe voimia. Mä vain olen ja teen asioita joista pidän ja se ei vaan riitä mulle. Tän pitäisi tuntua hyvältä, mutta mä en tunne mitään. Onko kyvyttömyys elää vaikka kaikki on hyvin sairauden oire? Miksi mä en osaa olla tyytyväinen? Kaikki on hyvin - miksi olen kiittämätön, miksi valitan? Ihmissaastaa.


np: nothing

4 kommenttia :

  1. Oletko sinä minä? Ovatko olotilasi kopioita omistani?
    Koska siltä tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. minä en ole. olemassa.
      joten tavallaan täysin mahdollista. B---)

      Poista
  2. Kun lukee näitä tekstejä, tuntuu että olet jotenkin muuttunut etkä pelkästään ulkonäöltä. Tuntuu että sun sairaus ja ajatukset olisi ehkä erilaisempia kuin ennen? Joskus ahdistus näytteli aika suurta osaa, mutta nyt on jotain... muuta? Tavallaan vaistoan että olisit jotenkin tyyni, mutta et välttämättä mitenkään "hyvällä" tavalla, vaan ehkä silleen... ns. pelottavasti? En tiedä, tuli vaan mieleen. Toivottavasti ei häiritse tämä mun keittiöpsykologia liikaa :D Niin ja piti vielä sanoa, että siinä ei ole mitään pahaa jos ei "osaa" olla kiitollinen siitä että jotkut asiat on hyvin/helposti. Jos on tietynlainen olo, niin ei sitä vaan välttämättä pysty iloita koko ajan niistä positiivisista jutuista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. keittiöpsykologin silmäsi näkee mun lävitse. juurikin näin se on. mä oon hitaasti luovuttanut ja sitä kautta löytänyt rauhan. prosessi on kesken, mutta luulen että kun mä lopun, mä lopun hymyillen.

      Poista