Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

lauantai 5. marraskuuta 2016

"I know my disposition gets confusing"

Olo on kamalan levoton. En voi juuri keskittyä mihinkään. Ajatus karkaa. Käynnistän pelin sammuttaakseni sen. Avaan nettisivun sulkeakseni sen. Kirjaudun sisään kirjautuakseni ulos. Liikun pysähtyäkseäni, pysähdyn lähteäkseni liikkeelle. Tahdon levätä, mutten olla paikallani. Tahdon liikkua, mutten rasittaa itseäni millään tavoin fyysisesti. Tänään olen pystynyt keskittymään tasan yhteen asiaan (ja sekin on kai kovin kyseenalaista materiaalia ainakin osan mielestä); luin MBTI -tyyppiteoriaa ihan kunnolla. Ei internetin hauskuuttavia testejä. Luin oikeasti mitä sillä on haettu ja tarkoitettu. Ei näillä tarvitse olla mitään merkitystä (ainakaan muille; miksi pitäisi olla - miksi muita edes kiinnostaisi?), mutta INTP ei tainnut olla oikea. Luettuani tarkemmat selitykset ja kuvaukset, ja unohtaessani netin pikatestien tulokset ja pohtien todella sitä mikä tuntuu minulta - joka hetki, aina - totesin että olen enemmän INTJ. Ja jos jotain tämä pohdintani todella häiritsee niin oikeasti yritän löytää tästä jopa jotain hyötyä; vahvistaa itsessäni sitä tunnetta että olen olemassa ja yksi. Minulla on persoonallisuus - minä olen. Ja luulen että voisin miettiä voisiko järjen avulla maadoittua. En tiedä onko se mahdollista, itsensä järkeily takaisin todellisuuteen tai ainakin lähemmäs sitä, mutta voisihan sitä kokeilla? Aistien käyttö on mulle vain hankalaa ja jotenkin niin vierastakin kun en ole ikinä ollut tekijä tai kokija. Enemmän olen pitänyt pään sisällä hengailusta ja asioiden pohtimisesta (mikä ehkä on edesauttanut dissosioinnin muodostumista - eikä toisaalta helpota siitä irrottautumista).

Kello on lipsunut taas yli aamuneljän; mitä on unirytmi? Oon tänään sentään saanut syötyä jotain - pussin sipsejä ja vähän pitsaa. En ole ylpeä ruokavaliostani, mutta kai se on niin kuin minulle on sanottu moneen kertaan: parempi että syön edes jotain. Hieman kuumottaa että pitkän ajan kuluessa ilmestyneet ruoansulatuksen ja suoliston ongelmat johtuvat huonosta ja riittämättömästä ruokavaliostani - ja että tää on pysyvää. Näistä on vain vaikea puhua ajautumatta puheeseen syömishäiriöistä, ja vaikka mulla on häiriintynyttä syömistä en näe sitä varsinaisesti syömishäiriönä siinä mielessä kuin se yleensä mielletään. Ja vaikka tavallaan hieman väsyttää nyt olo on niin levoton että luultavasti pomppaisin välittömästi takaisin ylös vain pohtiakseni pitäisikö käydä nukkumaan jotta taas toteaisin että on liikaa kaikkea jotta voisin levätä nyt. Tää levottomuus vaihtelee kohteettomasta innostuksesta (positiivista) silmittömään haluun tappaa ensimmäinen vastaan tuleva elollinen olento (ei niin... ainakaan hyväksyttyä). Tavallaan ikävää että myös asioista innostuminen sulkee mut ulkomaailmasta sillä en kykene kiinnostumaan tarpeeksi pitkäksi aikaa voidakseni ottaa kontaktia toisiin ihmisiin. Levottomana muut myös tavallaan hermostuttavat suuresti hitaudessaan, ja sitten käännyn helposti väkivaltaisuuden puoleen. Levottomuus on kamalaa. Mutta oli tuossa pari päivää joina oli jotenkin kai hyvä. Hetken.

( Tiedän ettei pitäisi. Tiedän ettei se ole järkevää, sillä en voi luottaa että mä jaksan yhtään mitään ajankohtana jossain - missä tahansa - tulevaisuudessa. En tiedä kannustaisiko se mua jaksamaan, vai huonoihin tapoihin. Mutta ehkä tilaan itselleni lisää villaa josta pyöritellä takkuja. Ehkä, vaikka en voi luvata niin tekeväni. Koska jostain syystä ne on jotain mitä koen omakseni - niitä asioita on montakin. Villaiset takut, kirjat, älykkyys ja asioiden tutkiminen/pohtiminen, tietynlainen rasittavakin asiakeskeisyys, marraskuu-vitun-aesthetics, sosialisointi vain netin välityksellä, huono huumori... mä tiedän kyllä mihin mä kuulun. Mutta valitettavasti mä olen aina, pienestä lähtien, saanut joka puolelta palautetta ettei se ole hyvä. En kelvannut aikuisille, en kelvannut ikätovereille Aina piti olla jotain muuta. Ja niin minä olin. Niin minä olin, ja joksikin aivan muuksi minä lopulta muutuin. Nyt haluan ottaa sen takaisin. Mä haluan ottaa itseni takaisin itselleni - mutta entä kun en oikein kuitenkaan muista mitä - kenet - kadotin? )


tavallaan on jännittävää miten mä vihaan ja rakastan ajattelua eniten kaikesta
- miten se sama asia voikaan voimauttaa ja tuhota mua mitä suurimmissa määrin.

np: Banks - Beggin For Thread

3 kommenttia :

  1. Hei Elina ♥

    Ajattelin kysyä, miten tuo lääke Levozin (nykyään Levomepromazine) vaikutti sinuun kun sitä käytit ? Minulle määrättiin sitä juuri ja kuulisin mieluusti kokemuksia lääkkeestä. Voit ottaa minuun yhteyttä vaikka Facebookkissa (Eris Von Sin), jos siis tahdot kertoa kokemuksestasi.

    xox.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ah tuota. auttaisin muuten mielelläni, mutta en voi sanoa muuta kuin että ei se tehnyt mulle yhtään mitään. sain sitä muutamana yönä uneen joskus sairaalassa - 25mg muistaakseni - ja vaikutusta oli luultavasti vähemmän kuin kalkkitabletilla :---DD
      toisaalta olen harvoin kohdannut antipsykoottista lääkettä joka muhun juuri mitenkään iskisi edes tavanomaisilla annoksilla - ainoa poikkeus on truxal... - joten mulla on tunne että mun kokemukset näistä ei välttämättä anna minkäänlaista kuvaa keskivertokäyttäjän näkökulmasta.

      (oletan siis että uniongelmiin ko. lääkettä sait. toivottavasti sulla toimisi, unettomuus ei ole kovin... mukavaa :--D)

      Poista
    2. Kiitos kun vastasit kuitenkin ! Itselle määrättiin tuo 25mg illalla mutta paskat se vaikuttanut millään tavalla mihinkään .. Juurikin sama kalkkitabletti meininki kuin sinulla ! :D Nyt kokeillaan sitten ottaa 50mg naamariin illalla, katsotaan jos se jotain auttaisi. Ja tosiaan unettomuuteen kyllä. Ja kaikkeen muuhun mitä minulle öisin nyt tapahtuukaan. Ja ei, ei todellakaan mukavaa. Tiedän tasan tarkkaan ._.'

      Poista