Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

torstai 3. marraskuuta 2016

Oon viime päivinä itkenyt onnesta


Mulla on ollut monta hyvää päivää putkeen. Uni oikeasti on unta; sen jälkeen on levännyt olo. Mä olen elossa. Ja mä tiedän syyn. Tätä pitää tutkia, ja toivon että tää johtaisi johonkin toimivaan ratkaisuun. Tämä valitettavasti ei ole pitkäaikaisesti toimiva ratkaisu. Mutta mä olen nukkunut (niin hyvin, että missasin fysioterapian koska vaikka kuulin herätyksen nukkuminen tuntui niin hyvältä etten jaksanut välittää - eikä mua kyllä haitannut edes herättyäni, sillä uni oli sen arvoista!) ja levännyt ja mulla on ollut rento ja rauhallinen olo - sellainen tyhjä, muttei sairaalla tavalla. Tää ei ole tyhjyyttä, joka seuraa siitä että kaikkea on liikaa mutta se ei ole silti mitään. Tämä on rauhaa, tämä on sellaista tyhjyyttä jota tunnetaan kun mikään ei ole erityisemmin vialla. Tämä ei ole ihan vielä täysin sitä, mikä toimisi, mutta nyt mulla on johtolankoja, jotain mistä aloittaa. Mun tiedot on liian vähäiset, mutta toivon että polilla ne ymmärtää näistä enemmän. Nyt mä jopa pystyn luultavasti keskustelemaan kun olo ei ole loputtoman lamaantunut ja poissa. Tää tuntuu niin hyvältä. On ihanaa kyetä ajattelemaan. Se on tavallaan myös ongelmallista, sillä tahtoisin ahmia kaiken tiedon mitä olen toivonut voivani tutkia tässä yli vuoden aikana itseeni välittömästi. Yritän malttaa mieleni, ottaa hitaasti. Etten syöksy ja kulu loppuun. Yritän vain nauttia tästä. Mä olen ihminen, mä olen elossa. Ja on äärettömän mielenkiintoista, miksi - tai ehkä se ei lopulta ole, mutta se johtuu sitten vain puutteellisista tiedoistani. Toivon että huominen poli selvittäisi jotain (vaikka kyllä mua jännittää ja jopa pelottaa; entä jos kuvittelen, entä jos mua ei oteta todesta?). Pitää vain yrittää olla innostumatta nukkumisesta liiaksi - vaikka se ihanalta tuntuukin vuoden unettomuuden jälkeen.

np: Florence + the Machine - Ship to Wreck

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti