Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

torstai 24. marraskuuta 2016

Pitää pyytää anteeks mut ei saa olla pahoillaan



Paljon paksua sumua. Liikaa ristiriitaisia ajatuksia. Liian vähän ymmärrystä. Ylitsevuotavaa pelkoa (ihmiset kadulla lukee mun ajatukset näkee mun pään sisään seuraa tuijottaa haluaa mut hengiltä). Toiseksi viimeinen fysioterapia. Irtoan kehostani; rauhoitun. Sen ei kai pitäisi mennä niin. Mieleen kiemurtelee ajatus; keinot joilla mun pitäisi rajoittaa dissosiointia ovat niitä joita olen käyttänyt aina paetakseni - dissosioidakseni. Isovanhemmilla. Mamma sanoo etten ole vuosiin näyttänyt näin hyvinvoivalta. Näinkö vähän voin luottaa omaan arviooni - vai muiden arvioon? En ole ikinä ollut näin rikki ja se näyttää siltä kuin voisin hyvin. Miksi en ymmärrä tätä? Kuka valehtelee ja kenelle? Mihin voisin luottaa? Miksi tekisin niin?

Koen olevani todella sairas, mutta jos sanon niin minulle sanotaan että tämä ei ole sairasta vaan normaali reaktio. Jos sanon etten koe oloani sairaaksi niin se on mielenkiintoista sillä minä olen sairas. Samat ihmiset, pelkkää ristiriitaa. Ehkä pitäisi olla ikuisesti täysin tyhjä mieli että voisi hengittää; kone. Mä oon liian rajallinen. Mä en jaksa ymmärtää mitään tai ketään tai edes hengittää. Miten kuollaan? En ole varma tiedänkö. Mutta tietääkö kukaan? Ehkä kaikki on harhaa. Se vain sattuu silti. Yritän varovast, mutta aina jostain hyökkää syyttävä sormi: väärin. Ei saisi välittää - mutta toisaalta pitäisi. Voisiko tyhjiössä muodostua mielipiteitä? Mä haluan vain levätä hetken.

Mitä mä olen? Heikko, huono. Niin ei saisi sanoa, niin ei saisi tuntea. Välillä olen hyvä ja jumalallinen. Sekään ei ole hyvä. Eikä tyhjyys. Aina joku huomauttaa, aina jonkun mielipide eroaa. Minulla on omani, mutta usein se ei kelpaa. He tietävät paremmin. Mua väsyttää. En jaksa puhua enää. Mä oon siivonnut viimeksi kesäkuun lopussa. Kai. On siitä useampi kuukausi. Kuvien perusteella oon pyörinyt samoissa lakanoissa kaksi kuukautta. Hämmentää sillä joidenkin mielestä tämä ei ole hyvä. Silti olen hyvässä kunnossa? Kaikkialla on ristiriitoja ja vika on silti minussa koska en kykene ymmärtämään muuta. Mä poimin väärät asiat, huomaan vain mitä ei pitäisi - mitä ei välttämättä edes ole. Auttaako tieto? Ei. Se tappaa. Mä en kuole. Sanat ei lopu. Ajatukset ei lopu. Mä en lopu. Helvetti! Mä haluan loppua!

np: nothing

1 kommentti :

  1. Etkä lopu:-) Hyvää viikonloppua sulle ja tsemppiä!

    VastaaPoista