Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Askelia jäätiköiden päällä; alla; ympärillä


Uudeksi vuodeksi katoan Nooran luo Jyväskylään. ( "Real friendship is when your friend comes over to your house and then you both just die.) Näin mä aion selvitä vuoden 2016 vaikeimmasta/epämiellyttävimmästä päivästä (osa 2/2). Vuoden 2017 vaikein/epämiellyttävin päivä (osa 1/2) on vuorossa kun syntymäpäivät iskevät tammikuun 11., mutta siihen on vielä aikaa - tahdon ajatella niin. Kaikki on aina ja edelleen vain sekavaa ja pelkään paljon ja jatkuvasti - lähinnä itseäni ja päätäni. Mikään muu ei juuri liikuta tarpeeksi jotta pelkäisin. Kaikki pelot liittyvät siihen, mitä pääni luo ja saa aikaan. Totuuden ja valheen raja heikkenee jatkuvasti kun huomaa oman päänsä pettävän useammin ja useammin. Sen kanssa on vain pakko oppia elämään, jotenkin. Ainakin hetkittäin. Silloin kun on pakko. Tänään yritin lohduttautua maailmankaikkeuden mittasuhteilla, ja kohdallani se kyllä toimii niinä harvoina kertoina kun on toimiakseen (niinä harvoina kertoina kun mikään toimii). Valtavat luvut ja valtavat kokonaisuudet luovat tunnun turvallisuudesta ja pienuudesta, merkityksettömyydestä. Eikä mikään ole niin lohdullista kuin tietää ettei itsellä lopulta ole mitään merkitystä kuin minun omalle, säälittävälle olemiselleni. Joitain se ahdistaa, mutta minä rauhoitun. Elämäni on ihan helvetin turhaa - mikä ihana vapaus! Ja mikä määrä mahdollisuuksia. Toimisipa se useammin.

Olen ollut jo pidempään jotenkin kovin... irrallaan. Se näkyy "parempana vointina" - lainausmerkit, sillä en ole varma missä määrin yhtään mikään on todellista. Onko vointi parempi kun ei tunnu yhtään miltään, eikä muistoja tunnu muodostuvan sitä vähääkään? Kun leijuu irti pahasta olosta, mutta myös kaikesta muusta? Sitäkö se on? Kehtaan epäillä. Olen itkenyt helpotuksesta lukiessani lääkärin merkintää viime käynniltä, ja itkenyt epätoivosta ja surusta ja pettymyksestä ja häpeästä ja kivusta ja vain kaiken kamalan yhdistelmästä - sen möykyn takia, joka muodostuu kun aikoihin ei saa mitään ulos. Minä en ole saanut vuosiin, vuosikymmeniin - ja vähiten koko siitä ajasta kai tänä syksynä, varsinkin jos ottaa huomioon yrittämisen ja tilaisuuksien määrän. Kukaan ei enää yritä lohduttaa kun huutoitken tai muuten vellon ajatuksissani - mutta toisaalta se on hyvä, sillä erittäin todennäköisesti puhuminen tai koskeminen tai lähestyminen tai mikään reagointi aiheuttaa hallitsemattoman väkivaltaisen tai aggressiivisen purkauksen. Toinen vaihtoehto on, että vaivun syvemmälle olooni ja muutun entistä pelokkaammaksi ja harhaisemmaksi. Joten siinä missä yksinäisyys on kamalaa minulle, se tavallaan turvaa muiden lisäksi myös minua.


Oon yrittänyt koko päivän ymmärtää ja muistaa ettei tänään ole torstai vaan keskiviikko. Ei ole onnistunut siinä mielessä, että edelleen tuntuu torstailta vaikka saankin pakotettua ymmärrykseeni ettei tunne ole oikeassa.Mutta huomenna on torstai. Torstain jälkeen on perjantai - ylihuomenna. Lauantaina hyppään bussiin. Nyt menen peiton alle, ja toivon että uni tulisi. Väsyttää suhteellisen paljon. Vielä kun saisi unta, ja pysyisi unessa pidempään kuin parin, kolmen tunnin ajan... Mutta on se parempi kuin ei mitään. Paljon parempi. Ja aina voi nukkua useamman erän verran. Lepotauko välissä niin jaksaa taas painia unen kanssa; joskus se vain menee niin. Näköjään. Valitettavasti.

np: Haste the Day - Chorus of Angels

5 kommenttia :

  1. Pidä hauskaa Jyväskylässä ja toivottavasti vuodenvaihde menee kivoissa tunnelmissa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ♥ kiitos, uskon että menee :3 toivottavasti myös sinulla!

      Poista
  2. Hyvä kun kerroit missä mennään. Mikä päivä on. Ja tuosta yksinäisyydestä. Ihanaa, kun on jotain mitä tuntee, mutta ei ole vaivaksi kenellekään. On jotain mitä pitää itsellään. Itsensä. Ei tarvitse jakaa.
    Kiva että on muitakin rauhattomia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ja nyt on torstai. helvetti kun ei tunnu torstailta. on ihan perjantai, koska eilen oli torstai - tai siltä se tuntui.
      mutta tänään on torstai. vaikka se ei mahdu päähäni, tänään on torstai.

      (olin näköjään kai unohtanut seurata blogiasi vaikka luulin että jo seurasin. hups. nyt sitten seuraan - kiitos että kommentoit niin huomasin unohdukseni, tai mitä se onkaan :--D!)

      Poista