Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

perjantai 2. joulukuuta 2016

Hiljaa

Mä en pysty tähän - joko vielä tai enää. Joka tapauksessa kaikki on tällä hetkellä aivan liikaa. Vietän todellisuuden lähettyvillä mahdollisimman vähän aikaa; katoan olemattomuuteen. Fysioterapia loppui keskiviikkona. Torstaina kävin polilla. Kahden viikon päästä on lääkäri. Puhutaan silloin kuntoutustuen jatkosta. Sitten kuukauden tauko kaikesta. Hoitaja kysyi onko mulla toiveita tai kysymyksiä lääkärintapaamista varten. Sanoin että sen ajattelu vain ahdistaa. Sain luvan olla ajattelematta sitä. Pelottaa - kaikki. Poli ei anna mulle mitään, mutta en pärjää ilman. Olenko vain heikko? Väsynyt olen ainakin. Solmussa, jumissa. Eristäytynyt, erillään. Hammaslääkäristä muutamaa kymppiä vaille kahden tonnin osamaksulasku. Kymmenen kuukauden velkavankeus. Yritän lohduttautua että tavallaan tämä on hyvä aika kun en muutenkaan tekisi mitään. Vielä pitää käydä kolmesti tuon lisäksi. Kaksi juurihoitoa viedä loppuun ja kai lopputarkastus ja ripitys. Pitäisi pitäisi pitäisi - kyllä minä tiedän! Onko tärkeämpi syödä joskus vai pestä hampaat? Hampaiden pesu tulee halvemmaksi. Syöminen pitää pidempään poissa haudasta. En osaa valita. Mut ei tarvi syödä särkylääkkeitä enää. Kymmeniä grammoja kuukaudessa - niihinkin meni rahaa. Mietin vain ketä varten korjaan kehoa ja mieltäni? Pitäisi vastata: "itseäni" - mutta kuka se on? Miksi sillä pitäisi olla väliä? Aika on olemassa jotenkin väärin. Se on muille niin eri. Pelottaa. Kaikki. Voimattomuus, ja neljä viikkoa joiden aikana sekä uusi vuosi että syntymäpäivät. Mutta en mä ennenkään ole kuollut. Joskus tuntuu pahalta ymmärtää mistä olen mahdollisesti jäänyt paitsi kun en ole elänyt. Silloin suljen todellisuuden entistä kauemmas. Mä en oikein pysty muuhun. En nyt. En vielä - vai enää?


BDI näytti 25 pistettä. En ole ikinä saanut niin vähää.
Voinko siis paremmin kuin kymmeneen vuoteen, mutten vain tunnista sitä?
Vai olenko luovuttanut - päästänyt irti toivoa tuovasta pahasta?
Hyväksynyt että olen rikki. Ettei epätoivo tuo helpotusta.
Että sattuu silti.
En osaa vastata itse - kuka siis osaisi?
Niin.

np: nothing

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti