Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

lauantai 31. joulukuuta 2016

Mitä tapahtui vuonna 2016?

TAMMIKUU


( 17 postausta )

kuunnelluimmat TOP3: Placebo, Bring Me the Horizon, Teflon Brothers


HELMIKUU


( 28 postausta )

kuunnelluimmat TOP3: Vilma Alina, Köyhä Jonne, Halsey


MAALISKUU


( 26 postausta )

kuunnelluimmat TOP3: Ruger Hauer, Stam1na, Aurora


HUHTIKUU


( 18 postausta )

kuunnelluimmat TOP3: Mokoma, Mirel Wagner, Köyhä Jonne


TOUKOKUU


( 16 postausta )

kuunnelluimmat TOP3: Tommy Lindgren Metropolis, Ruger Hauer, Haloo Helsinki!


KESÄKUU


( 12 postausta )

kuunnelluimmat TOP3: Pariisin Kevät, Keaton Henson, Tommy Lindgren Metropolis


HEINÄKUU


( 13 postausta )

kuunnelluimmat TOP3: Chelsea Wolfe, Mira Luoti, Banks


ELOKUU


( 12 postausta )

kuunnelluimmat TOP3: Banks, Frøder, Köyhä Jonne


SYYSKUU


( 22 postausta )

kuunnelluimmat TOP3: Mors Principium Est, Florence + the Machine, The Kilimanjaro Darkjazz Ensemble


LOKAKUU


( 6 postausta )

kuunnelluimmat TOP3: Sanni, Banks, Pariisin Kevät


MARRASKUU


( 12 postausta )

kuunnelluimmat TOP3: Florence + the Machine, CMX, Sanni


JOULUKUU


( 12 + 1 postausta )

kuunnelluimmat TOP3: Silvana Imam, Bring Me the Horizon, Pyhimys


OVERVIEW


Luulen, että tää vuosi on ollut elämäni vaikein. Niitä on ollut monia todella vaikeita, ja ehkä joltain yhdeltä osin vaikeampiakin, mutta tänä vuonna vain niin moni asia on ollut niin huonosti, että luulen kokonaisuuden menneen eniten miinukselle ikinä. Silti musta tuntuu että juuri vuonna mun huono vointi on kyseenalaistettu useimmin; että tänä vuonna harvinaisen moni (mutta silti todella harva; olen onnekas) on ollut sitä mieltä että pitäisi vain ryhdistäytyä ja yrittää eikä vain maata sängyssä. Toisaalta tämä on ensimmäinen vuosi ikinä, kun koen että hoitotaho on kuullut mua oikeasti - ja se on aivan helvetin pelottavaa. Mä olen tapellut vastaan vimmatusti - ette saatana auta mua! - ja silti itkenyt onnenkyyneliä. Pelko on kuitenkin voimakkaampi kuin minä, enkä ole kesäkuun jälkeen pystynyt puhumaan polilla oikeastaan mitään, itkenyt vain. Vuoteen en ole nukkunut tarpeeksi. Oireita on kasaantunut, ne ovat muuttaneet muotoaan, ja muuttavat edelleen - ette saa meitä kiinni, ette saa meitä kiinni! Pelko on kaikkialla, ja koko syksyn pyöritin mielessäni josko lopettaisin polilla käymisen kokonaan. Tuntui että hoito vain pahensi oloani - ja puolen vuoden psykofyysinen fysioterapia sitä tekikin. Ajoitus oli huono, tarkoitus hyvä.

En voinut kirjoittaa kuukausille tiivistelmiä kuten aiemmin olen. Menneinä vuosina olen halunnut virkistää muistiani ja kelata vuoden läpi pikakelauksella lähinnä itseni takia. Tänä vuonna en sitä tee - itseni takia. Otsikoiden selaaminen ja satunnaiset lauseenpätkät postauksista käänsivät sekä vatsani että aivoni ympäri. Olen ... viime aikoina (tarkemman ajanmääreen käyttö on hankalaa) huomannut kuinka asiat ovat päässäni väärässä järjestyksessä tämän vuoden osalta. Useimmat ovat kai oikeasti tapahtuneet tänä vuonna, mutta jokin läheiseltä tuntuva voi olla maaliskuulta, jokin todella kaukainen kahden viikon takaa. Elokuussa tapahtuneet asiat ajoitin maaliskuun loppuun. Olen omista merkinnöistäni löytänyt asioita, jotka olin unohtanut täysin - niistä ei parhaimmillaan (vai pahimmillaan sittenkin?) ole ollut kuin muutama päivä. Kaikki on sumua, ja pahiten sumun peitossa on syksy. Jos tälle vuodelle pitäisi asettaa tunnetila, se olisi loputon epätoivo johon on sekoittunut voimakkaasti vainoharhaista pelkoa. Tämä vuosi on ollut kamala, kamala, kamala, kamala.

Kuukausia nukuin patjalla lattialla, sillä en pystynyt nukkua sängyssäni. Poistin sängystä jalat ja siirsin sen toiselle seinälle, ja muutaman epätoivoisen, levottoman ja pelonsekaisen yön jälkeen olen pystynyt nukkumaan siinä jotenkin. Sentään jotenkin. Nukun tosiaan edelleen huonosti, ja viime aikoina vielä huonommin. Olot ovat olleet hirveitä, mutta ihminen tottuu suhteellisen nopeasti moneen asiaan. Välillä eksyn liian kauas itseni ulkopuolelle, ja näen sieltä itseni, ja pelästyn. Tuoltako näytän, tuoltako vaikutan? Onko tuo kuihtunut ihmisraunio minä? Miten kukaan voi suhtautua tuollaisiin oloihin tuollaisella tyyneydellä kuin tuo, jonka pitäisi olla minä? Laihduin jälleen tänä vuonna reilut kymmenen kiloa, ja miten olenkaan iloinen että vain sen verran! En muista hetkeäkään yrittäneeni laihduttaa, mutta en voi mennä takuuseen - en muista. Kilot ovat lähteneet luultavasti lähinnä koska on ollut todella vaikea syödä yhtään mitään; olen elänyt lähinnä sipseillä, karkeilla, vanukkailla ja suklaalla. Mutta jotain olen syönyt, ja olen pysynyt elossa. Tällä hetkellä lasken sen tärkeimmäksi, arvostelijat arvostelkoot (se sattuu, mutta niin moni asia sattuu muutenkin eikä minulla ole voimia).

Olen menettänyt tänä vuonna todella paljon, mutta saanut myös hieman tilalle. Oppinut itsestäni paljon - liikaakin. Huomannut, että todelliset ystävät eivät katoa vaikka heihin ei pidä yhteyttä kuukausiin - ja vaikka heille antaa luvan mennä (teillä ei ole edelleenkään velvoitteita, jos satutte lukemaan; olette antaneet jo niin paljon etten voi ikinä korvata - enkä edes yritä). Noora ei lähde kulumallakaan. Se on kai maailman suurin onni, ja kirous. Mutta onni. Kohtasin myös Faen, australialaisen olennon, joka ymmärtää puolesta sanasta. Jos Noora on mun vakaa puolikas johon piti kasvaa vuosia tiukasti kiinni, Fae on se epävakaa joka loksahti heti kohdalleen. En ole taas kuullut pariin kuukauteen hänestä mitään. Näihin kahteen voin luottaa. Nooraan kuin kallioon, Faeen kuin... no. Voin luottaa että Fae katoaa, ja Fae palaa - ainakin tähän asti on palannut, ja jos ei palaa niin sitten siihen on hyvä ja hyväksyttävä syy.

Vuoden 2017 aloitan korviani myöten osamaksuveloissa, kiitos hammashoidon. Kaksi erikoistason juurihoitoa ja lukuisat paikkaukset ovat nielleet 2000€ rahojani - ja tulossa on vielä muutamien satojen edestä käyntejä, jotka eivät osarilaskulle ehtineet. Yksityisellä sentään olen saanut osaavaa hoitoa - he ovat nytkin korjailleet julkisen ja päivystyksen tekemiä hätiköityjä ratkaisuja, enkä kertaakaan ole saanut kuulla ettei mua kannattaisi hoitaa (sain mä yhden ajan tosiaan julkiselle keväällä/alkukesästä, ja siellä todettiin ettei hampaitani kannata hoitaa mielenterveysongelmieni vaikeusasteen takia koska palaisin vastaanotolle uudestaan ja uudestaan). Maksan siis mielelläni, tai niin mielellään kun sitä voi. Itse en vieläkään käsitä ongelmieni laajuutta, ja ehkä se on suojakeino sekin, sillä välillä vain muutaman ongelman hahmottaminen kerrallaan syöksee mut epätoivon syvimpiin kerroksiin. Usein tuntuu että vain kuvittelen kaikki ongelmani - eihän kukaan voi olla näin moniongelmainen (ja eihän itseään itse saisi moniongelmaiseksi edes kutsua! se on tekopyhää ja väärin muita kohtaan! - kyllä, olen kuullut tällaisia mielipiteitä). Mutta silti kun olen tästä yrittänyt varovasti mainita polilla olen saanut vastaukseksi ymmärtäviä ja surullisia hymyjä; en kuvittele. Ja se on helpottavinta ja kamalinta ja helpottavinta ikinä.

En muista toivoinko vuodelta 2016 mitään. Vuodelta 2017 en aio toivoa mitään. En usko myöskään uudenvuodenlupauksiin - turhaa paskaa. Mä yritän ottaa sekunti kerrallaan. Enempi tuntuu liian raskaalta, pidemmälle en voi juuri ajatella. Jokainen hetki on yllätys, jokainen mennyt hetki mysteeri. Jotkut haaveilee voivansa elää hetkessä. Mulla on juuri ja juuri se - usein jopa se tuntuu liian vaikealta - ja silloin kun en haaveile katoamisesta toivon että olisi muutakin kuin tämä hetki; tämä hetki, joka kerrasta toiseen on täynnä tuskaa. Kuolema ei tarjoa mulle enää turvaa; olen huutanut sitä luokseni, rukoillut että voisin taas hengittää tietäen että voin lopettaa kivun koska vain. Kuolemassa kipu kyllä loppuu. Kuolema lopettaa kaiken. Mutta se ei vain enää tunnu lohdulliselta tai helpottavalta. Mä olen kokenut niin monenlaista tyhjyyttä, etten halua törmätä enää yhteenkään uuteen muotoon siitä - en edes siihen jota en enää kykenisi kokemaan. Niinpä mä vain hengitän - vuodesta toiseen.

VUODEN TOP10 ARTISTIT
1. Ruger Hauer x939
2. Banks x636
3. Pariisin Kevät x633
4. Köyhä Jonne x628
5. Chelsea Wolfe x562
6. Aurora x559
7. Placebo x519
8. Ghost Brigade x479
9. Stam1na x460
10. Mirel Wagner x439

6 kommenttia :

  1. Nautin musiikkimaustasi, se on piristävän laaja.

    Minullakin on asiat väärässä järjestyksessä päässäni. Eikä sillai söpösti "heh tuo on kuin eilen olisi ollut" vaan sillai... ahdistavasti?

    Toivottavasti 2017 antaa paljon ilonaiheita, lämpimiä väristyksiä sydänalassa ja helpon hengittämisen hetkiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. musiikkimakuni saattaa olla piristävän dissoileva, ja siksi laaja? B---) pidän siitä myös, ja silti!

      2017 voisi olla ainakin noita viimeiseksi mainitsemiasi. kiitos, ja samoin! ♥

      Poista
  2. Voimia! En lähde luotasi koskaan ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ;____; olet ihanan kamala, en tiedä miten tällaiseen on soveliasta vastata?
      sanon siis vain: ♥♥♥♥

      Poista
  3. Jännä kun tuntuu että 2016 olisi ollut melkein kaikille (myös mulle) tosi huono. Olikohan tähdet jotenkin poikkeuksellisen huonossa asennossa tänä vuonna, vai mistä moinen epäonni..? Mäkään en enää usko uudenvuodenlupauksiin ja oikeastaan ahdistaa, jos kysellään jotain suunnitelmia tulevalle vuodelle. Hetki kerrallaan on ihan hyvä tapa. Halauksia, toivon että tästä vuodesta tulisi sulle helpompi kuin viime vuodesta. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hetki kerrallaan. ehkä se niin. eihän tässä muutakaan voi.
      palautan toivomuksen samanlaisena takaisin; sinulle myös!

      Poista