Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

"Ei mua oo olemassa; mä en jätä jälkeä"





Olen on kummallisia. En ole hetkeäkään olemassa - vai olenko? Mistä sen voi tietää? Ei tunnu olemassaolevalta. Ei tunnu miltään. Tyhjää. Tuntuu mystiseltä, oudolta, häiritsevältä, sekavalta. Haluan huutaa. Haluan itkeä. Näen unia siitä kuinka multa murtuu ensin hampaat suuhun, ja siinä pidellessäni kasvojani mun kehon jokainen luu murtuu kivuliaasti. Olen ihan kamalan loppu, mutta musta ei tunnu pahalta. Kaikkeen tottuu. Mua ei häiritse enää mikään, mutten silti osaa olla tyytyväinen. Mikään ei ehkä tunnu - mikään ei siis satu - mutta mikään ei myöskään kiinnosta. Tyhjyys on niellyt kaiken, ja välillä kyllästyn siihenkin. Useimmiten onneksi kyllästyttää vain tavalla joka ei häiritse olemistani, mutta välillä eksyn jonnekin hämärään jossa tajunnan rajalla hiipii ajatus siitä ettei kaikki ole kunnossa - sieltä mä revin itseni pois, takaisin turvaan, pimeään.

En uskalla ajatella oikein mitään, sillä kaikkialla on ristiriitoja ja sekavuutta. Pelkään aikaa ja pelkään edellistä hetkeä. Pelkään tulevaa, ja tätä hetkeä tässä juuri nyt. Ensi viikon torstaina on poli. Lääkärintapaamisesta on nyt kolmisen viikkoa. En tiedä onko mulla mitään sanottavaa. Ehkä on aika harventaa käyntejä. Mä en selvästikään enää tarvitse polia; mun sairaus hoitaa itse vaikeat olot piiloon. Mä pidän itse itseni kasassa. Ei musta ihmistä tule, mutta ehkä mä rasitun vähemmän. Stressittömyys, neljä seinää ja yksi pää. Elossa. Tehtävä suoritettu; potilas pelastettu. Mä en kuole koskaan. Kuolleet ei kuole - koskaan.

np: Ruger Hauer - Kun tää biisi loppuu

1 kommentti :

  1. Kuolleet kuolee jos ne saavuttaa rauhansa. Mikä se sitten onkin.

    VastaaPoista