Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Sul on mieli täynnä rakkautta, ja tappajan kuvia

Sain sanottua asiani. Sovittiin hoitajan kanssa että yritetään vielä kerran: tihennetään käyntejä kerran viikkoon huhtikuun alkuun asti. Sitten hoitajalla on kahden viikon loma, jonka jälkeen tapaamme ja päätämme toimiiko homma. Jos tihennetyt käynnit auttavat, jatkamme. Jos eivät, siirrytään polin suhteen voinnin seurantaan, eli käyn kahden tai kolmen kuukauden välein ilmoittamassa miten menee. Pitäisi sitä varten keksiä joku ns. suunnitelma että miten ne harvat ajat sitten käytettäisiin. Sovittiin että sekin pitää suunnitella nyt etukäteen. Hoitaja oli sitä mieltä että olisi mieletöntä lopettaa koko poli koska en ole työkykyinen ja menettäisin hoitokontaktin ja mahdollisuuden kuntoutustukeen. Joten vaihtoehdoksi jäi harvat seurantakäynnit. Hieman kuumottaa tämä, sillä kahden kuukauden ajan pitää testata vaikka mikä olisi. Toisaalta sitä halusin itsekin, koska en mä kahdessa viikossa mitään oikeaa voisi huomata, mutta jos tää käykin liian rankaksi niin... Mutta voi tämä olla hyväkin. Sen näkee vain kokeilemalla (ja nimenomaan tämä kokeileminenkin on pelottavaa, sillä aina kun jotain uutta on kokeiltu niin ollaan menty ns. perse edellä puuhun ja vointini on mennyt kamalammaksi vaikka kuinka avoimin mielin olen yrittänyt sietää kokeiluja).



Muutama hieman parempi päivä - vaikka ne ovatkin olleet täynnä jarrujen painamista joka osaltaan vie energiaa. On vain pakko, sillä vaikka ulkopuolisista voi näyttää ja tuntua kivalta että hymyilen ja teen asioita niin se ei välttämättä ole kaikista paras reaktio jos edelliset viikot on maannut koomassa sängyn pohjalla. Ja etenkään kun asioiden tekeminen tahtoo karata muutan huomenna uuteen maahan ja ostan jokaiselle maailman köyhälle oman talon. Pitää roikkua kiinni järjessä ja ennen jokaista tekoa muistaa miettiä onko kolmen tai neljän tunnin yöunien jälkeen voimia juosta maratonia, tai kestääkö pää nähdä sataa ihmistä yhden päivän aikana, tai onko nyt aivan tarpeellista ostaa itselleen jotain mukavaa vaikka sitä olisi joskus aikaisemmin jo harkinnut.

Mutta oon mä kokenut aivan hetkellisesti sitä hyvää tyhjyyttä - sitä syvän rauhan ja hiljaisuuden tunnetta. Tyhjyys on usein kamalinta mitä on, sillä se on niin kamalan täynnä, niin loputtoman äänekäs. Mutta on olemassa tämä yksi kaunis tyhjyys, ja tätä tyhjyyttä minä arvostan eniten maailmassa. Se on kauneinta mitä on, vaikka kieltämättä viisi peuraa muutaman kymmenen metrin päässä syömässä aamu-usvassa, ja talviaamun sateenkaari ovat aika kauniita asioita myös. Oispa valovoimaisempi objektiivi! Peurat ovat ruokailleet aamuin ja illoin ihan tossa ikkunani ulkopuolella olevalla pellolla ja niitä on mukava katsella.  Oon tässä todennut että vaikka kuinka kaipaan välillä kaupunkiin ja ihmisten sekaan katoamaan joukkoon, mä todella elän rauhassa ja lähellä luontoa. Ja kun en enää pelkää pimeää tai susia kuollakseni - en niin että jähmetyn kauhusta, itken ja huudan sisällä paniikissa - voin oikeasti uskaltaa metsään kävelemään. En ehkä yksin, vielä, mutta koiran kanssa. En vaihtaisi sitä edes rakastamiini kaupunkien valoihin - ne eivät näy kuin pimeään aikaan vuodesta, mutta luonto on aina.

Ja taivaalla tähdet, ja mä itkin vuolaasti kun kerroin polilla hoitajalle että näin ne tänä syksynä ensimmäistä kertaa, enkä usko että se pystyi tavoittamaan lähellekään sitä miten iso asia se oli mulle. Ei sen tarvikaan, mutta kyllä mä tahtoisin että jokainen voisi kokea sen tunteen minkä silloin koin; kun maailma rutistaa sut kasaan mutta sen sijaan että tukehtuisit sun keuhkoissa virtaakin ilma, kevyesti.

PS. Mä oon tässä muutaman viikon (?) ajan harkinnut videopostauksen tekemistä. Huutelin instagramin puolella jo että onko kenelläkään ideoita/toiveita, ja muutaman sainkin. En siis lupaa tehdä videota, mutta siltä varalta että joskus sellainen hetki osuu kohdalle niin jos niitä ideoita/toiveita on niin... huudelkaa kommentteihin? Ihan vain näin mahdollisuutena.

np: Olavi Uusivirta - Rakkausrunoja

1 kommentti :

  1. Ehkä toi polikäyntien tihennys onkin hyvä juttu vaikka varmasti tuntuukin ensin vaikealta. Musta itestä ainakin tuntuu että kahen viikon välit on liian pitkiä, koska edellisestä ajasta on niin paljon aikaa on jotenkin haasteellisemapaa aina saada itsensä paikalle. Saati saada kokoon mistä viimeksi on puhuttu - mitä kaikkea sen kahden viikon aikana on tapahtunut ja missä ylipäätään mennään. Tsemppiä tohon kokeiluun, toivottavasti siitä olis apua <3

    ps. Luonto on just parasta. Noi peurat kuulostaa upeelta näyltä! :3

    VastaaPoista