Spinning Floating Heart PointerThe Moon -->

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Soljuu




En puhu, en ota yhteyttä. Viesti silloin, toinen tällöin. Satunnainen keskustelu - jos se on yhtään pidempi, ahdistun. Pää sekoaa, ajatukset pyörii, uppoan. Mutta täällä tyhjyydessä on hyvä. Mä herään aamulla enkä ensimmäisenä koe stressiä - enhän mä koe mitään. Mä nousen ylös, vien koiran lenkille ja ruokin sen. Illalla sama. Päivät kuluvat, en huomaa, eikä se tunnu lainkaan pahalta. En tiedä onko mulla hyvä olla (mitä on hyvä olo?), mutta tiedän ettei mulla ole paha tai vaikea. Mä en ole mitään, en edes yritä ottaa kiinni mistään. Aika katoaa, ja mä annan sen mennä. Keinun puhtaassa rauhassa. Oon leiponut leipää, ja jaksanut kantaa kamerani ulos pitkästä aikaa (en tosin löytänyt mitään kuvattavaa silloin; ylläolevat räpsitty lenkillä puhelimella). Välillä hymyilyttää. Jos muistan mikä odottaa kuplan ulkopuolella, työnnän sen pois. Miksi mun pitäisi antaa pahan ja ahdistavan koskettaa? Miksi mun pitäisi sietää epätoivoa ja toivotonta tilannetta? Näin ei ehkä ole hyvä, mutta ainakaan näin ei ole myöskään paha. Näin ei ole mikään kuin rauha ja tyyni, hiljainen mieli. En pelkää nukahtaa, en pelkää herätä. En ole, en ole - pelkkää rauhaa vain. Aika soljuu mun ohi ja läpi. Mä hengitän, eikä se jatkuvasti satu. (Tän tekstin kirjoittaminen laukaisi järkyttävän ahdistuksen - ajattelin ihmisiä, ajattelin sitä normaalia elämää josta en saa kiinni... ajattelin. Oksettaa)

np: Blind Channel - Another Sun

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti